Päivä 10

Vasta viimeisen päivän löydös alkoi selittää kaivetun alueen kummallisuuksia: iskoksia löytyi, mutta vähän, hiiltä löytyi kyntökerroksessa levällään ja tulisijassa kivet oli nostettu kahdelle puolelle noin metrin pituista kuoppaa. Ehkä kyseessä oli tilapäinen leiripaikka, jossa pyydettyjen eläinten lihaa on kypsennetty maakuopassa rosvopaistin tapaan, koska luuta löytyi vain vähän, koska liha on todennäköisesti syöty muualla.

Kuvassa on näkyy kivien asento.

Kunhan joidenkin näytteiden ajanmääritys on tehty, tiedetään enemmän siitä, miten nämä tilapäiset leiripaikat ovat ajallisesti suhteessa vakituiseen kivikautiseen asutukseen alueella.

Day 9

Today we continued exploring the second trial trench in order to further examine the fireplace. There were only a few diggers so also the archeologists participated in the practical work.

The work proceeded swiftly. This picture on the right shows the excavation at the depth of 25 cm, where fireplace rocks and plenty of coal was found.

Päivä 9

Tänään jatkettiin ensimmäisen koeojan jatko-ojan kaivamista tulisijan laajempaa tutkimista varten. Kaivajia oli vähän, joten arkeologitkin osallistuivat käytännön työhön.

Kaivauksissa edettiin reippaasti. Tässä oikealla olevassa kuvassa ollaan n. 25 cm syvyydessä, josta jo löytyi tulisijan kiviä ja runsaasti hiiltä.

Day 8

Due to the fireplace that was found the day before, the dig was extended by two meters. The fireplace has to be documented thorougly and properly, because it is in good condition.


There is a 30 cm thick wall of land between the two digs; this wall is dug out last. This is done to allow systematic digging and preservation of the fireplace in its original form. It makes documentation of the digging easier.

Päivä 8

Eilen löydetyn tulisijan takia kaivausta laajennettiin kahdella metrillä, sillä tulisija täytyy dokumentoida perusteellisesti, varsinkin sen hyväkuntoisuuden takia.


Kahden kaivauksen väliin jätettiin 30 cm maaseinämä, joka kaivetaan lopuksi ulos. Tämä tehdään, jotta järjestelmällinen kaivaminen ja tulisijan säilyttäminen entisessä tilassaan dokumentointia varten helpottuu.

Day 7

a Stone Age fireplace

This day was especially interesting, because an untouched fireplace was found.

Pieces of coal were found around it. The pieces can be carbon dated.




A general view into the organizing of archeological digs in Finland

The largest piece of cole that was found near the fire place.

In Finland, all of the official archeological digs are supervised by the National Board of Antiquities. This means that if you want public funding to search areas for old habitation you must get a permit from the National Board of Antiquities.

Officially, one cannot go searching just anywhere, but a digging permit can be applied for one of the known sites on the official list of the National Board of Antiquities. The sites are divided into three categories. Most of the sites are category two which are in areas that have had a lot of changes in the past few thousand years resulting in the destruction of artifacts. It is harder to get a permit to a category one site than a category two site. The excavations made by amateur archeologists in the Salo area are exactly on these kinds of category two sites, which have not been sufficiently examined.

The modern archeologist use land survey instruments to
get exact information.

Offical digs are always supervised by a professional archeologist who makes sure that all significant artifacts are delivered to the National Board of Antiquities for thorough examination. Of course the archeologist must be hired, and the laboratory examination is another expense. At the end of the dig, the archeologist writes a report to the party that commisions the work and the Board of Antiquities. In the case of the Kisko digs the party that commisions the work is Kisko-Seura and in Kiikala Kiikala-Seura and so on.

This trial trench has been divided into several sections.

Päivä 7

Kivikautinen tulisija.

Tämä päivä oli erityisen kiinnostava, sillä ensimmäisestä koeojasta löydettiin koskematon tulisija, jota ei ollut myllerretty vuosien saatossa, kuten usein käy.

Tulisijan ympäriltä löydettiin useita hiilenpaloja, joiden avulla voidaan tehdä hiiliajoitus. Mukana myös lyhyt dokumenttielokuva, jossa esitellään arkeologisia kaivauksia Suomessa.


Yleiskatsaus arkeologisten kaivausten järjestämiseen Suomessa

Suomessa kaikkia virallisia arkeologisia kaivauksia valvoo Museovirasto.  Se tarkoittaa sitä, että jos tahtoo viranomaisilta rahaa tutkiaksesi, että onko jossain vanhaa asutusta vai ei, niin sinun on haettava lupaa Museovirastolta.

Tämäkään ei ole aivan yksiselitteistä, sillä lupaa voi kuka tahansa hakea vain kohteeseen, joka löytyy Museoviraston listalta. Kohteet luokitellaan ensimmäisen luokan, toisen ja kolmannen luokan kohteisiin. Useimmat kohteet ovat toisen luokan kohteita, joissa on tapahtunut vuosituhansien aikana useita muutoksia johtaen esineistön katoamiseen tai tuhoutumiseen. On hankalampaa saada lupaa ensiluokkaiseen kohteeseen kuin toisluokkaiseen kohteeseen. Salon seudulla järjestetyt yleisökaivaukset sijaitsevat juuri tällaisilla toisluokkaisilla kohteilla, joita ei ole tutkittu tarkkaan, mutta tiedetään, että ne ovat olemassa.

Virallisia kaivauksia aina valvoo ammattilainen, joka myös toimittaa kaivauksilta löydetyn esineistön Museovirastolle tutkittavaksi. Arkeologi tietenkin täytyy palkata ja tutkimus maksaa. Kaivausten lopussa arkeologi kirjoittaa raportin, jonka hän toimittaa työn tilaajalle ja Museovirastolle. Työn tilaaja on tällaisessa Kiskon tapauksessa Kisko-Seura ja Kiikalassa Kiikala-Seura jne.

Suurin ja puhtain tulisijan läheltä löytyneistä hiilenpaloista.

Arkeologit käyttävät maanmittauslaitteita saadakseen
tarkkoja tuloksia. Vanhanaikaista mittaa käytetään silti
vieläkin.

Kuvassa oleva koeoja on jaettu ruudukkoihin. Jokainen
kaivaa omia ruutujaan ja kaivaus etenee porrasmaisesti.